Solnassa nautimme viiden ruokalajin menun. Menuun oli myös mietitty mukaan valmis viinipaketti. Sitä sai myös puolikkaana. Itse suosin näitä puolikkaita paketteja, silloin maistaa vielä jotain aterian loppuvaiheessakin.
Ravintola on pienehkö ja tunnelmallinen. Sisustus on lämminhenkinen, kuitenkin aika yksinkertainen. Täällä kyllä viihtyy.
Ranskalainen keittiö varmasti annosten takana vaikuttaa, mutta hyvin modernilla tavalla. Annokset olivat huoliteltuja ja sisälsivät paljon hyviä yksityiskohtia. Ei ole ihme, että myös guide Michelin on ravintolan huomioinut. Annokset olivat varsin reippaan kokoisia, gourmet-annoksissa on totuttu selvästi pienempiin. Viiden ruokalajin jälkeen oli varsin ähky olo.
Keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin savustettua purjo-perunakeittoa. Kylmän keiton mukana oli myös paahdettua mantelia, perunasipsi sekö jukurttilunta. Mukavan pehmeä, raikas maku. Tällä on hyvä aloittaa päivällinen.
Ensimmäisenä ruokana saimme tattarikrepin suppilovahveroiden ja karamellisodun omenan kera. Lisänä haudutettua herkkusientä, omenapyteetä sekä puolukka fluid gel. Crepin päällä oli vielä kananmunankeltuaisconfit, joka toimi myös kastikkeena.
Annos, jossa oli paljon makuja ja mukavia pieniä yllätyksiä. Raaka kananmunankeltuainen toimi hyvin kastikkeena, tosin monelle voi olla aika periaatteellinen inhokki. Puolukka sopi annokseen myös mainiosti.
Alkuruokien viini, vuoden 2010 ardeche Chardonnay yllätti keveydellään ja raikkaudellaan.
Seuraavaksi vuorossa oli kalaa. Brandade oli versioitu tällä kertaa friteeratuksi turskapullaksi. Annoksessa mukana sinisimpukka-katarapusalaattia, friteerattua salviaa, rucolapestoa ja villirucolaa. Lisäksi vielä omatekoista ketsuppia. Brandaden pohjalla sinisimpukka-air.
Pääruokana paistettua ankanrintaa sekä appelsiinilla maustettu akankoipiconfit. Salaatti kiinankaalista, herneenversosta, maapähkinästä ja idusista. Kaiken kruunasi appelsiini-voikastike.
Ankka oli maukasta, ja appelsiinikastike erinomaista. Pähkinät sopivat salaattiin aivan erinomaisesti. Kuvastakin näkyy, että annoksen koko oli aika reippanlainen. Tässä vaiheessa syömistä meinasi jo iskeä ähky.
Viiniksi oli tähän annokseen valittu vuoden 2012 Meyer-Näkel Spätburgunder. Saksalainen viini olli aika yllättävä valinta, Pinot Noir toimii ankan kanssa ilman muuta.
Ennen jälkiruokaa tuli pöytään vielä varkattua brie-juustoa portviinihyytelön ja rapeaksi kuivatun patonginpalan kera. Tämä annos oli ainoa koko listalta, joka jätti vähän kysymysmerkkejä ilmaan. Vatkattuna juusto oli tietysti saatu muotoiltua uudelleen mutta rakenne oli jotenkin kumimainen. Portviinihyytelö oli kyllä hyvä valinta.
Viinipaketissa tähän annokseen oli vuoden 2011 Bourgogne Pinot Noir. Kuten juustosta, myös viinistä jäi vähän epävarma tunne. Jostain tunki läpi aika voimakasta hapokkuutta.
Jälkiruokana meille tarjoiltiin tummasuklaamoussea ja omenasorbettia. Annoksen sai vielä valita twistillä tai ilman. Me halusimme luonnollisesti twistillä. Twiatiä annokseen toivat ainakin avokado ja muistaakseni lakritsi.
Kuivattu ja paahdettu suklaamousse oli varsin hauska juttu annoksessa.
Lopuksi tarjottiin meille vielä pieniä macarons-leivoksia. Makuja löytyi suklaa, manteli, kahvi, vadelma ja sitruuna. Varsin suussasulavia olivat.
Tämä käynti jäi kyllä positiivisena mieleen. Rento tunnelma, erinomainen ruoka ja mukava palvelu nostivat kyllä hymyn huulille. Hintakin on vähintään sopiva. Paikka on hieman sivussa kantakaupungin hälinästä. Sillä on hyvät ja huonot puolensa. Kulkuyhteydet Munkkiniemen ja keskustan välillä ovat niin hyvät, että sen takia ei paikkaa tarvitse jättää väliin.
.jpg)
