Solna - munkkiniemen helmi

Ravintola Solnalla on pitkät perinteet. Ravintola on ollut samalla paikalla jo vuodesta 1966. Juuri kantakaupungin ulkopuolella olevalla ravintolalla on vankka maine, ja se tunnetaan hyvästä ruoastaan. Myös Michelin-opas on ravintolan noteerannut, sillä on ollut Bib gourmant -maininta jo vuodesta 2009 alkaen. Ravintolasta on pyritty tekemään viihtyisä, ja se onkin ottanut vaikutteita ranskalaisesta bistrosta, paremmasta sellaisesta kuitenkin. Sen merkkinä ravintolan tunnuksessakin lukee "Bistro de luxe".

Solnassa nautimme viiden ruokalajin menun. Menuun oli myös mietitty mukaan valmis viinipaketti. Sitä sai myös puolikkaana. Itse suosin näitä puolikkaita paketteja, silloin maistaa vielä jotain aterian loppuvaiheessakin.

Ravintola on pienehkö ja tunnelmallinen. Sisustus on lämminhenkinen, kuitenkin aika yksinkertainen. Täällä kyllä viihtyy.

Ranskalainen keittiö varmasti annosten takana vaikuttaa, mutta hyvin modernilla tavalla. Annokset olivat huoliteltuja ja sisälsivät paljon hyviä yksityiskohtia. Ei ole ihme, että myös guide Michelin on ravintolan huomioinut. Annokset olivat varsin reippaan kokoisia, gourmet-annoksissa on totuttu selvästi pienempiin. Viiden ruokalajin jälkeen oli varsin ähky olo.

Keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin savustettua purjo-perunakeittoa. Kylmän keiton mukana oli myös paahdettua mantelia, perunasipsi sekö jukurttilunta. Mukavan pehmeä, raikas maku. Tällä on hyvä aloittaa päivällinen.

Ensimmäisenä ruokana saimme tattarikrepin suppilovahveroiden ja karamellisodun omenan kera. Lisänä haudutettua herkkusientä, omenapyteetä sekä puolukka fluid gel. Crepin päällä oli vielä kananmunankeltuaisconfit, joka toimi myös kastikkeena.
Annos, jossa oli paljon makuja ja mukavia pieniä yllätyksiä. Raaka kananmunankeltuainen toimi hyvin kastikkeena, tosin monelle voi olla aika periaatteellinen inhokki. Puolukka sopi annokseen myös mainiosti.

Alkuruokien viini, vuoden 2010 ardeche Chardonnay yllätti keveydellään ja raikkaudellaan.

Seuraavaksi vuorossa oli kalaa. Brandade oli versioitu tällä kertaa friteeratuksi turskapullaksi. Annoksessa mukana sinisimpukka-katarapusalaattia, friteerattua salviaa, rucolapestoa ja villirucolaa. Lisäksi vielä omatekoista ketsuppia. Brandaden pohjalla sinisimpukka-air.

Pääruokana paistettua ankanrintaa sekä appelsiinilla maustettu akankoipiconfit. Salaatti kiinankaalista, herneenversosta, maapähkinästä ja idusista. Kaiken kruunasi appelsiini-voikastike.

Ankka oli maukasta, ja appelsiinikastike erinomaista. Pähkinät sopivat salaattiin aivan erinomaisesti. Kuvastakin näkyy, että annoksen koko oli aika reippanlainen. Tässä vaiheessa syömistä meinasi jo iskeä ähky.

Viiniksi oli tähän annokseen valittu vuoden 2012 Meyer-Näkel Spätburgunder. Saksalainen viini olli aika yllättävä valinta, Pinot Noir toimii ankan kanssa ilman muuta.

Ennen jälkiruokaa tuli pöytään vielä varkattua brie-juustoa portviinihyytelön ja rapeaksi kuivatun patonginpalan kera. Tämä annos oli ainoa koko listalta, joka jätti vähän kysymysmerkkejä ilmaan. Vatkattuna juusto oli tietysti saatu muotoiltua uudelleen mutta rakenne oli jotenkin kumimainen. Portviinihyytelö oli kyllä hyvä valinta.

Viinipaketissa tähän annokseen oli vuoden 2011 Bourgogne Pinot Noir. Kuten juustosta, myös viinistä jäi vähän epävarma tunne. Jostain tunki läpi aika voimakasta hapokkuutta.

Jälkiruokana meille tarjoiltiin tummasuklaamoussea ja omenasorbettia.  Annoksen sai vielä valita twistillä tai ilman. Me halusimme luonnollisesti twistillä. Twiatiä annokseen toivat ainakin avokado ja muistaakseni lakritsi.

Kuivattu ja paahdettu suklaamousse oli varsin hauska juttu annoksessa.

Lopuksi tarjottiin meille vielä pieniä macarons-leivoksia. Makuja löytyi suklaa, manteli, kahvi, vadelma ja sitruuna. Varsin suussasulavia olivat.

Tämä käynti jäi kyllä positiivisena mieleen. Rento tunnelma, erinomainen ruoka ja mukava palvelu nostivat kyllä hymyn huulille. Hintakin on vähintään sopiva. Paikka on hieman sivussa kantakaupungin hälinästä. Sillä on hyvät ja huonot puolensa. Kulkuyhteydet Munkkiniemen ja keskustan välillä ovat niin hyvät, että sen takia ei paikkaa tarvitse jättää väliin.

Tuhannen tuskan kahvila - täynnä iloa

Loviisa on yksi niistä viehättävistä rannikkokaupungeista, joissa on säilynyt idyllinen puukaupunginosa.  Vanhalla puutaloalueella nähtävyyksien joukossa sijaitsee pieni, varsin viehättävä kahvila puutalon sisäpihalla. Nimensä kahvila on kuulemma saanut kieltolain aikaisesta, samassa talossa toimineesta salakapakasta. Salakapakasta tai tuskasta ei tänä päivänä ole tietoakaan, paremminkin rentouttavan rauhallisesta kahvihetkestä.

Heinäkuinen kesäpäivä on oikein sopiva aika vierailulle. Pieni sisäpiha  sisältää noin 7-8 pöytää, osa omenapuun varjossa. Ihmismäärä vaihtelee nopeasti: tullessamme paikalla ei ole juuri ketään, ja kohta onkin kaikki paikat täynnä. Ainoa hälinä on kuitenkin naapuripihasta kuuluva radiosoitto: piha olemuksellaan jotenkin rauhoittaa, myös isäntäväen koiran. Se tuntuu viihtyvän kukkapenkin varjossa.

Viihtyisällä sisäpihalla on vajaat kymmenen pöytää

Täällä leivotaan kaikki tuotteet itse. Valikoima ei ole hirvittävän suuri, mutta ihan kattava kuitenkin. Suolaista purtavaa on valittavana kolme erilaista vaihtoehtoa, makeita neljä. eivätkä hinnat päätä huimaa: juomat maksavat 2 - 3 euroa kappale, syötävät 3 - 5 euroa. Maksuksi kelpaa pelkästään käteinen.

Talon emäntä tassuttelee pihalla paljain jaloin, jutustellen tarjoilujen lomassa. Kaikesta huokuu mukava rauha ja kesän tunnelma. Ja ne purtavat - ei mitään huonoa sanottavaa. Aikaa kuitenkin kannattaa varata. Kävimme paikassa kaksi kertaa, ja aikaa meni kummallakin kerralla pikku teehetkeen tunnin verran.

Suolainen munkki. Maukasta oli, joskin ei mitään terveysruokaa: munkki on varsin rasvainen, niin kuin munkin pitää ollakin.

Sillitillijuustopiirakka oli raikas ja hyvän makuinen. Silli maistui sopivasti, ei kuitenkaan liikaa.

Teekannun tullessa pöytään meinasin jo kysäistä, että missä kuppi...

...kunnes huomasin sen olevan kannun alla

Bebé-leivos aikuiseen makuun, eli täytteessä oli myös punssia. Kyllä maistui.



Pihan perällä olikin astiakaappi

Mustikkaruukku. Mustikoita, vaniljakastiketta... kerrassaan taivaallista.

Toscaraparperipiirakkaa. Melkein kuin mummolassa...
 

Taste of Helsinki, täällä taas

Viime vuoden maukkaimpiin tapahtumiin kuului ilman muuta Taste of Helsinki. Riemuksemme tapahtuma on täällä taas. Viime vuonna tapahtuma tarjosi loistavia makueläymyksiä leppoisan kauniissa kesäsäässä. Odotukset tällekin vuodelle ovat siis korkealla. Ravintolatarjonta on hieman muuttunut viime vuodesta, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan. Mukaan tulleet Luomo ja Olo ovat Suomen ravintoloiden huippukastia.

Paikka tapahtumalle on mitä mainioin: Rautatieaseman välittömässä tuntumassa kansalaistorin puistossa. Paikka asettaa myös haasteita, sillä ympärillä on runsas liikenne. Tapahtuman portti on vilkkaasti liikennöidyn kävely- ja pyöräilytien reunassa. Viime vuodesta on viistastuttu sen verran, että nyt jonot on ohjattu portille "linjoittain" ja lipunmyynti on sijoitettu vähän sisemmäksi. Pyörjäilijät taitavat tällä kertaa päästä ohi ilman vaaratilannetta.
 Toinen selkeä parannus on, että kaikki "jonotettavat" palvelupisteet eivät ole heti portin jälkeen. Kolikoiden ostaminen ja lasipanttauspiste ovat sen verran kaukana toisistaan, että tällä kertaa jonot eivät sekaannu. Muutoinkin koko alue on käytetty paremmin hyväksi: viime vuonna kaikki tapahtuma keskittyi  sisääntuloportin lähettyville alle puoleen alueesta. Vaikka väkeä oli runsaasti, ihmiset nyt jakautuivat luontevammin koko alueelle.

Tänä vuonna sää ei ollut ihan yhtä suosiollinen kuin viime vuonna, ainakaan torstaina ollessamme päivälliskattauksessa. Loppuillasta alkanut ajoittainen tihkusade ei kuitenkaan tunnelmaa sen kummemmin latistanut, pikemminkin päin vastoin. Ihmisiä alkoi kertymään katosten alle mm. ravintoloiden edustalle, joka tiivisti tunnelmaa.

Ruokaa tuli maisteltua runsain mitoin, mutta sehän on tämän tilaisuuden tarkoitus. Lähes kaikille löytyy jotain maistuvaa. myös juomapuolelta. Näytteilleasettajilla om tapahtuman henkeen sopivia maistiaisia ja myytävää. Tulihan myös maistettua varsin ainutlaatuista tuotetta, sillä P.O.R.K valmistaa ainoana suomessa ilmakuivattua lihaa. Jälkiruoaksi voi myös kokeilla vaikka miniviineriä tai macaron-leivosta.

Myös tarpeellista välineistöä oli tarjolla. Esimerkiksi Helsinkiläinen keittiötarvikeliike Chez Marius esitteli immersiosirkulaattoreita, ja maistiasiksi oli niillä tehtyä sous vide -karitsaa. Mureaa ja maukasta. Mukaan ei lähtenyt tällä kertaa muuta kuin savustuspyssyn esite. Itse laitekin joku päivä löytänee tiensä keittiööni.

Sitten ruokaan: ohessa otantaa tarjonnasta.

 Luomon "EARTHQUAKE" Luomukananmuna 64,7 C, sienitoffee.  Sous vide-muna oli varsin herkullinen ja sienitoffee sopi sen kanssa erinomaisesti.

Luomon "WILD THING" - tartar ja villiyrttejä metsästä. Runsas liha-annos, mutta ei sen kummemmin säväyttänyt. Parempiakin tartareita olen syönyt. Majoneesi oli erinomaista.

Demon savusiikabrandade ja fenkolinäkkileipää. Hieno versio perinteisestä brandadesta. Savukala maistui hyvin annokseesa. Fenkoli tuki myös annosta hyvin näkkileivän muodossa.

Demon haudutettua viljaporsaanposkea, herkkusieniä. Ihanan mureaa lihaa, jota vahvanmakuinen kastike tuki. Taisi annoksessa olla se herkkusienikin.

Murusta Paistettua karitsatuoremakkaraa, kesäkasvissalaattia ja ryytisinappikastiketta. Maukas makkara, maku suorastan yllättävä. Makkaran erlaiset mausteet toivat raikkaan maun esille.

C:n hevostartar ja suola-aroniaa. Hevosen liha oli varsin sileäksi ajettu, ja suuntuntumaltaan oli lähes liisteriin verrattava. Maku oli kuitenkin oivallinen

Murun Vasikanpaistia tonnato. Vitello tonnato on klassikko, joka toimii. Kastikkeessa maistui hyvin tonnikala, kuten tässä annoksessa pitääkin.

Olo tarjosi rypsipossun välikyljystä ja Malmgårdin ohraa. Liha oli varsin mureaa, ja lisäkepyree todella maukasta. Ohra hauskasti osa pehmeän kypsää, osa rapeaa 

Olon Rörvikin lohta ja merimaskun uutta perunaa. Lohi oli kertakaikkisen maukasta.

Bistro O Mat ja Fenkolilla maustettu haukiburger. Sitruunakastiketta ja perunasipsejä. Maukas kalapihvi, tosin hauen hento maku ei enää erottunut. Jotain tällaista täytyy itsekin kokeilla kotona.

ASK: Savustettua lahnaa, perunaa ja karhunlaukkaa. Lahnasta oli kyllä saatu yllättävä ja erilainen. Kuivakka kala oli jauhettuna varsin helppo syötävä.

 Smör: graavia kuhaa, raparperia ja herukanlehtimajoneesia. Varsin keväinen annos tarjosi hienon makuelämyksen. Raparperin hapokkuus sopi hyvin kalan kanssa.

Juuri: Haukipateeta, herukanlehtikurkkua ja punajuurta. Kaunis annos, jossa oivat lisäkkeet. Itse patee oli varsin helposti syötävä, ehkä hitusen kumimainen kuitenkin.

Demosta mustaherukkateellä maustettua suklaagranachea, mustaherukkavispipuuroa ja mustaherukanlehtihyytelöä. Annos oli jopa vielä maittavampi mitä kaunis lkonäkö antaa odottaa. Luulen, etä ensi viikolla meidän herukkapensaiden lehdet kerätään talteen käyttöä varten.

Murun jälkkärinä Haudutettua raparperia, paahdettua valkosuklaata ja rosmariinilla maustettua marenkia.
Yksinkertaisesti hyvää.

C:n jälkiruokana palsternakkaa ja tyrniä. Anoksen kruunasi syötävät kukat. Yllättävä ja mielenkiintoinen yhdistelmä.

AITO tarjosi jälkiruoaksi Lakritsia ja puolukkaa. Yllätävä yhdistelmä, jota oli ihan pakko kokeilla. Jäi positiivisesti mieleen kirpeän puolukan tuodessa raikkautta lakritsin vastapainoksi.


Muutama vinkki:
- tule ajoissa: sisälle voi joutua jonottamaan
- suosituimmat ruoka-annokset loppuvat usein kesken. Maista ensin ne "pakko saada"-annokset
- suosittuihin paikkoihin voi olla aika-ajoin jonoa.
- viinipaviljongista kannattaa käydä kysymässä juuri sinun annokseesi sopiva juoma

Luomo

Ravintola Luomo kuuluu ilman muuta Helsingin ravintoloiden parhaimmistoon. Todistaahan se jo Luomon ansaitsema Michelin-tähtikin, jonka Luomo vain yhdeksän kuukautta avaamisestaan. Luomo on toukokouussa 2012 muuttanut uusiin tiloihin kauppatorin varrelle. Sijaintihan on mitä mahtavin. Ravintolan alapuolella katutasossa sijaitsee myös saman omistajan Pure Bistro, joka tarjoaa konstailematonta bistroruokaa.

Luomo on tunnettu siitä, että ruoka on innovatiivista ja modernia, maailman makuja tehtynä paikallisista raaka-aineista. Keittiömestari Jouni Toivanen on lukenut huolella Heston Blumenthalin keittokirjat: molekyyligastronomiaa, tästä minä pidän.

Vieraillessamme syyskuun lopussa ravintolassa nimikylttiä ei ole vielä saatu esille ulos. Paikka on kyllä tiedossamme, joten löydämme helposti perille. Ravintolan sisustus on yksinkertainen ja tyylikäs. Myös henkilökunnan harmaat asut antavat tyylikkään, mutta ei liian jäykän vaikutuksen. Pöytämme on ikkunan edessä, tästä on mukava katsella kauppatorin yli merimaisemaa.

Ravintolassa on tarjolla seitsemän ruokalajin menu, jonka voi "lyhentää" myös viiteen tai kolmeen ruokalajiin. Menuille on myös omat suositusviinipakettinsa, joita saa kätevästi myös puolikkaina.
Päätämme ottaa viiden ruokalajin menun. Saamme valita, mikä pääruoka sekä mikä jälkiruoka jää pois.

Emme ehdi juurikaan apertiiviämme nauttia, kun ruokaa alkaa tulemaan aika hengästyttävään tahtiin.

Makumatka alkaa ensimmäisillä alkupaloilla: Ensin mennään Ruotsiin: Helan går-cornetto: kruunutilliä, rapujääteöä, akvavit-geeliä sekä kurkkupyreetä, Seuraavaksi aasiasta siikaumami, siika on kääritty soijageeliin ja päällä merilevämajoneesia. Kolmantena Uusi Seelanti: talon briossia, kiiviä sekä macademia-pähkinäkreemiraastetta.

Toinen alkupala: Afrikasta bastiaa ja harissalla maustettua viiriäistä. Pohjoisamerikkaa edusti possuconfit ja barbeque-possunlapa. Etelä-Amerikkan makuja tarjosi kvinoa sekä palmun sydän. Molemmat "alku-alkupalat" muodostivat hauskan makukimaran. Hyviä makuyhdistelmiä, ja kiva oli kokeilla pikku haukkupaloina.

Varsinainen alkuruoka: Luomuvihanneksia kauppatorilta. alimmaisen Peltola Blue-juustoa. Kastikkeena voivinegrette. Annoksessa oli raikkaita makuja, joita juusto tuki hyvin. Kyllä maistui.

Hummeria ja ruusua:  paistettua hummeria, hummeriartar ja ruusumajoneesia.

Hummeriannoksen myötä pöytään tuotiin myös pöytäkoriste tuomaan tunnelmaa. Maljakosta nousi hummerin ja  ruusuntuoksua. Tarjoilija myös muistutti, että pöytäkoristetta ei ole tarjoitus syödä :).

Foie Burger tuotiin pöytään pahvisessa hampurilaislaatikossa. "Sinappi"ja "ketsuppi" olivat mango- ja mansikkahilloa.

väliin saatiin pieni suunpuhdistaja alinna pihasauniokreemiä ja karviaisgranitea

Pääruoka, grillipihvi. Kotimaista häränfmarmorifilettä,  kantarelleja, pottuvoita ja luuydintä. Annos tuotiin pöytään siten, että liha oli erillisellä tarjottimella kytevien katajanhavujen päällä. Kuva ei tee oikeutta annokselle, sillä liha oli erittäin herkullisen näköinen. Maku taas... lähinnä taivaallinen. Kertakaikkisen mureaa.

Pääruoan kanssa pöytään tuli myös sienileipä. Sieninä muun muassa siitake- ja mustatorvisieniä sekä kantarellejä.

Ensimmäinen jälkiruoka., mustikkamaito. Maito oli nestemäisellä typellä jäädytetty "rouhe"

Tatti ja suklaa: Tatin lakkina suklaamacaron, jalkana tattijäätelö, pohjalla tyrni-suklaamoussea sekä klorofyllillä maustettua mantelikakkua.

Annokset ilahduttivat sillä, että ne olivat hyvin tarkkaan mietittyjä, loistavia makuyhdistelmiä. Viinipaketin viinit tukivat hyvin ruokien makuja. Ruokailusta Luomossa jäi hyvä mieli monella tapaa: pidin paikan tunelmasta. hillitty, rauhallinen tunnelma, mutta ei kuitenkaan jäykkä. Ruoka oli aivan erinomaista. Ja mikäpä oli sen mukavampaa, kun katsella maisemia kauppatorin yli tummuvaan iltaan. Tänne menen ehdottomasti toistekin.

Aistin tarkkuudella - Ravintola Olo

Heti ensimmäiseksi pieni varoituksen sana: jos sinun mielestäsi on gourmetia tehdä lihapullia kymmenellä eri tavalla, Olo ei ehkä ole sinun ravintolasi. Mikäli taas olet kiinnostunut pohjoismaisesta, laadukkaista raaka-aineista nykyaikaisin menetelmin tehdystä ruoasta, kannattaa tutustua Oloon.

Ravintola Olo on saanut runsaati kehuja: Yksi Michelin- tähti sillä on ollut jo muutaman vuoden. Viime vuoden lopulla Olo nousi sijalle yksi Suomen 50 parasta ravintolaa -listalla. Myös The Observer-lehti huomasi Ravintola Olon jo vuonna 2009 todeten sen olevan paras paikka nauttia pohjoismaista ruokaa. Paljon muutakin suitsutusta ravintola on saanut osakseen, siis odotukset ovat korkealla. Omia odotuksiani on myös lisännyt yksi lempikeittokirjoistani: Olo-aistin tarkkuudella. Kirjan huimat annoskuvat ja häkellyttävät reseptit ovat ihastuttaneet minua monta kertaa.

Maaliskuisena lauantai-iltana Ravintola on lähes täynnä. Pieni ravintolasali on hillityn tyylikäs, sisustukseltaan hyvin pohjoismainen. Olon tunnuksia on käytetty sopivasti piristämään salin ilmettä. Hillityn yksinkertainen sali ja kattaus ei kuitenkaan tee tunnelmasta jäykkää: salin äänimaailmaa hallitsee pöydistä kuuluva iloinen puheensorina, joka onneksi myös lähes kokonaan peittää välimeren suntaan viittaavan taustamusiikin.

Henkilökunta ottaa meidät hyvin ystävällisesti vastaan heti ovella, ja tunnemme itsemme tervetulleeksi. Jäyhänä "pohojaalaasena" en tosin ole näin kohteliaaseen vastaanottoon tottunut, sillä "ihanaa"-huokaisu ojennettua takkini tuntuu jo hieman liioittelulta. Kohtelias palvelu jatkuu myös päästyämme pöytään, ja meille ollaan tuota pikaa suosittelemassa alkuun hieman juotavaa. Otamme lasilliset cavaa, joka osoittautuu varsin maistuvaksi. Sitä hörppiessä tutustumme ruokalistaan, joka onkin kaikkea muuta kuin perinteinen. Rullalta olevalta lapulta löytyy pieni tarina, sekä maininta kahdesta vaihtoehdosta: koko illan kestävä "Matka" tai muutaman tunnin kestävä "Retki". Sisällöstä ja annosmääristä ei tietoja ole, hinnat kylläkin. Hovimestarilta saamme tarkempia tietoja, sisältö pysyy yhä salassa. Meille riittää tällä kertaa "Retki" johon kuluu kuusi ruokalajia.

Juomien suhteen alkaakin ksekustelu, jota on Olon osalta muuallakin käyty: ruokiin on valmis juomapaketti, mutta sitä saa vain kokonaisena. Kun haluamme olla aistit terävänä myös menun loppupäässä, on selvä, että siinä on liikaa alkoholia. Saamme kuitenkin pyydettyä erikseen samat viinit puolikkaina lasillisina.

Keittiön tervehdys saapui pöytään isossa telineessä, sisältäen kaikkiaan neljä eri pientä annosta. Hieno aloitus, ja aika kattava lupaus tulevasta.

Varsinaisena alkuruokana villilohta ja tilliä. Tillin makua on tehostettu vielä tillituhkalla. Lohi oli todella maukasta ja tilli sopi hyvin annokseen tässä tarjotussa muodossa. Tillituhkalla oli saatu vielä korostettua tillin makua kastikkeessa.

Selleriä ja emmermannaa. Pehmeä selleripyre tai -vanukas oli peitetty ohuella sellerisiivulla. Varsin yksinkertaisen näköinen annos muuttui vielä ruokaillessa: sisältä purskahti vielä kastike sellerille. Tämä annos oli kertakaikkiaan maukas.Vaikea uskoa, että selleristä saa näin mahtavan makuista.

Alhopakan ankanmaksaa ja omenaa. Periaatteessa simpelin yksinkertaista. Erinomaisen maukasta, ja asettelu herkullinen. Hieman makea valkoviini tämän annoksen kanssa sopi yllättävän hyvin.

Paistettua haukea, haukimakkaraa ja kukkalaalia kolmella tavalla. Kukkakaaleista oli saatu hienoja, aivan erilaisia versioita. Täytyy sanoa, että kahdella raaka-aineella oli saatu varsin erilaisia makuja aikaiseksi. Ja hauki kukkakaalin kanssa - kyllä toimii.

Kateenkorvaa ja sipulia, kastikkeena häränhäntälientä. Kateenkorva oli hyvin tehty ja varsin maistuva. Tämä oli meidän Retkemme ainoa liha, joten raavaana miehenä ja lihan ystävänä jäin vähän kaipaamaan muutakin lihaa.

Suklaata, tyrniä, jukurttia. Jälkiruoka oli varsin taidokkaan näköinen. Maut olivat ihan ok, mutt ei mitenkään häikäisevä. Parasta jälkiruoassa oli juuri se, että se oli sopivan kevyen oloinen ja raikas pitkän päivällisen jälkeen.

Ennen jälkiruokaa oli tullut myös "suunpuhdistajaksi" tilliä ja fenkolia granitena. Se häipyi parempiin suihin, ennen kuin muistin otaa siitä kuvan. Hyvä suunpuhdistaja annos kuitenkin oli.

Lopuksi vielä itsetehdyt lakritsi sekä jäätelöpuikko. Huikea loppu aterialle. Kumpikin oli maukasta. Jäätelö oli varsin makeaa, ja tarjoiltiin mukavan pehmeänä. Lakritsivanukkaassa oli sopivan tujakka lakritsin maku. Tätä olisi voinut ottaa enemmänkin.

Kaiken kaikkiaan nyt ruokaillusta kuudesta ruokalajista (sekä erinäisistä väliruoista) tuli hyvin täyteen.

Ja ne viinit - Menuihin valitut viinit olivat varsin maistuvia ja ruokiin hyvinsopivia. Viinivalinnat tarjosivat muutamia kivoja yllätyksiä. Ruokien maistelun ohessa viinien tiedot eivät valitettavasti jääneet mieleen. 

Ruokajuomaa oli sen verran paljon, että varsin hilpeään kuntoon ruokaillessa pääsi. Siitä huolimatta, että pyysimme annokset puolikkaina. Ruoka oli hyvää, ja erityisesti kasvisruoka (selleri )onnistui yllättämään hyvin positiivisesti.

Palvelu ja tunnelma ravintolassa oli mitä mainioin. Paikka on tyylikäs ja hillitty, samalla sen verran rento, että täällä uskaltaa myös ksekustella pöydässä. Viinit esiteltiin hyvin, ja niistä kerrottin myös mielenkiintoista tietoa. Ruokien osalta odotti ehkä hieman enemmän tarinaa, koska ruokalista jo vähän sellaista lupaili. Aikaa täällä kuluu väkisinkin, ruokalajien välit saattoivat venyä valillä aika pitkiksikin.

Parasta ravintolassa oli varmaankin kokonaisuus. Kaikki osat toimivat hyvin yhteen, ja yleisvaikutelma oli huoliteltu. Tulenko tänne uudelleen? No kyllä. Ensi kerralla varaan aikaa koko illan nauttiakseni pidemmän kaavan mukaan.