samettisen pehmeä joulupuuro

Olen parin kuukauden ajan ollut immersiosirkulaattorin ylpeä omistaja. Laite on erinomainen monenlaiseen  hauduttamiseen: kasvikset, liha ja kala, aivan erinomaista. Joulun tuloa odotellessa piti kokeilla myös jouluherkkuja. Riisipuuro on mitä mainioin kohde pienelle sous vide-kokeilulle.

Yritin tehdä puuron mahdollisimman vähällä vaivalla, ja pistin ainekset kylmänä hautumaan sellaisenaan. Puuro olisi mitä luultavimmin ollut valmis nopeammin, mikäli ainekset olisi ensin kiehauttanut.
Nyt haudutin puuroa kaksi tuntia. Kahdessa tunnissa riisi ja maito oli osin erillään, mutta sekoittamalla puuro paksuuntui lähes välittömästi. Puurosta tuli samettisen pehmeää, samalla kuitenkin riiseissä oli sopivasti puruvastusta.

Puuron tein näin: (3-4 annosta)

Riisipuuro sous vide

1 l   Täysmaitoa (tai laktoositonta maitojuomaa)
1½ dl   puuroriisiä
1 tl suolaa

Pistä kaikki ainekset 2 litran minigrip-pussiin. Laske pussi veteen suuta myöden, kuitenkin siten, että vettä ei mene pussin sisälle. Vesi puristaa pussista kaiken ilman pois. Sulje pussi.

Lämmitä vesihaude 85 asteeseen. Pistä puuroainespussi hauteeseen kahdeksi tunniksi.




Kahden tunnin jälkeen riisit ovat turvonnet ja pehmenneet selvästi, mutta ovat osittain paakussa. Puuro pitää vielä sekoittaa


Kahden tunnin jälkeen poista pussi hauteesta, ja kaada pussin sisältö kattilaan.
 Lämmitä samalla sekoittaen vispilällä. Puuro on valmista parissa minuutissa.

Metsäkävelyllä ravintolassa - A21 Dining

Ravintola A21 Dining on yksi Helsingin mielenkiintoisimmista ravintoloista. Ravintolan ideana on tarjota kokemus, jota kutsutaan nimellä "mind dining". Ruokailu on tarinan mukainen makumaisema. Ruoat on nimetty ja suunniteltu tämän teeman mukaan. Kokonaisuuteen kuuluu, että ruokien osaksi on suunniteltu omat cocktailit, jotka tukevat ruokaa ja sen makuja. Coctailit ovat hitusen pienempiä kuin "normi" ravintola-annnokset. Tämä onkin sopiva määrä, jotta nauttii ruoasta- anteeksi, siis makumatkasta kuitenkaan liiemmälti humaltumatta. Coctail-paketeista voi valita myös pienet 1 cl:n annokset. Tällöin on ruokailun jälkeen vielä ainakin periaatteessa lain puitteissa ajokuntoinen.

Ravintola aloitti vuonna 2011 nimellä K17 Kitchen Cocktail. Nimi oli samalla idealla kuin A21:nkin (Annankatu 21, Kalevankatu 17) mutta nimet muutettiin A21 Coctail Bar ja A21 Dining -nimille- Näin nimet yhdistävät ravintolat toisiinsa.

Syksyn pimeydessä oli mukava saapua tähän ravintolaan. Sisustuksessa hallitsee valkonen väri, kuitenkaan loistamatta liikaa. Pienen salin keskellä on myös houkuttelevasti "samppanjapöytä" tuoden myös lisäväriä saliin. Tarjoiluhenkilöstö on mukavan rentoa, ja ravintoloitsija Timo Siitonen varsin usein oli itse kertomassa ruoista.

Meille oli tarjolla on metsäkävely.

Ruokalista näyttää karttana tulevan makumatkan

Alkudrinkkinä kuohuviiniä kuusenkerkkägranitén kera

Keittiön tervehdys

koivikko - koivujen keskellä
Alkupalaksi nautimme savuista kotijuustoa, koivun makua sekä mustaa fenkolipyrettä.
Tätä annosta söikin jo silmillään. Maku ei myöskään hävinnyt lainkaan ulkonäölle; raikas aloitus, ja maut olivat hyvin tasapainossa.

Cocktail: Koivun lehtien raikas aamukaste

Tarjoilija varoitti jo heti alkuunsa, että coctaileja ei kannata maistaa erikseen, vaan ne ovat suunnnitelut tukemaan ruoka-annoksen makuja. Arvatkaapa vain, tottelimmeko. Tarjoilija oli kuitenkin oikeassa: yksinään tämä juoma maistui lähinnä kurkkuvedeltä, mutta alkupalan kanssa nautittuna juoma ja ruoka tukivat hyvin toisinaan.

Niitty - Raikas niittymaisema
Toisena alkupalana oli niityn yrttejä, basilika-kammomillagranité sekä pikkelöityjä metsän antimia.
Annoksessa oli mukavia raikkaita makuja, muodikkaasti molekyyligastronomian tuomia pikku kikkoja hyväksikäyttäen, kuten sieniä muruina ja yrttejä jäänä.

Cocktail: Niityn raikkaus

Metsälampi - Puhdas ja koskematon metsälampi
Paistettua puhdasta haukea, täyteläistä kaarnikkavinaigrettea sekä lehtikaalia ja juuriselleriä.
Tämä annos muutti käsitykseni hauesta. Tähän asti en ole pitänyt "rantarosvoa" kovin varteenotettavana ruokakalana, mutta tämmä annos oli kertakaikkien maukas!

Cocktail: metsälammen virkistävä omena.
Kyseesä ei todellakaan ollut mikään omenamehu, vaan raikas juoma, jossa oli mukavan raikas vivahde omenaa.

Metsäaukea - Metsän keskellä
Peuran file, täyteläinen katajanmarja ja pehmeä persiljanjuuri.
Kuvassa ei valitettavasti peuran file pääse täysin oikeuksiinsa, sillä lihan väri oli kauniin rose, paistopinnan ollessa kauniin karamellisioitunut. Maukasta, mutta yllättäen ehkä hiemankin liian suolaista...

Cocktail: Metsän hapokas ja herukkainen variksenmarja.
.. ja tämän coctailin makeus tasapainotti loistavasti ruokaa ja sen suolaisuutta.

Marjalehto - Metsäinen marja-aarre
Metsän marjoja, vadelmainen tuorejuustokakku sekä basilikasorbet.
Marjat ja kinuski toimii aina! Vielä päälle basilikasorbet, joka sopi annokseen yllättävän hyvin.

Cocktail: Lehdon pehmeä vanilja

Jälkkärin perään tuli pöytään vielä pikkumakeiset: Suklaatryffelipalloja sekä marmeladia. Mukavan maukas lopetus aterialle.

Kaikkiaan ruokailu oli mahtava kokemus. Juomat ja ruoka olivat sovitettu hyvin yhteen ja tukivat toisiaan. Ilman näitä coctaileja ei makukokemus olisi ollut täydellinen. Tämä paikka on kyllä toisenkin käynnin arvoinen.

Ravintolaruokaa kotona

Kirjastosta tarttui matkaan keittokirja: "Formulas for Flavour - How to cook restaurant dishes at home" .

Kirja ei ole mikään molekyylikokkauskirja, mutta sisältää joitain molekyylikokkauksen mukanaan tuomia menetelmiä. Näistä esimerkiksi kinnostukseni herätti pihvin kanssa tarjottava sipulijäätelö. Tätähän on ilman muuta kokeiltava.

Tykästyin kirjaan muutenkin, piti sitten tilata oma Amazon.com:ista. Kirjan resepteistä on selkeät ohjeet kuvineen, sekä runsaasti ojeistusta esimerkiksi mitä voi tehdä etukäteen ja kuinka paljon aikaa kannattaa tekemiseen  varata.

 Kirjan selkeät ohjeet hyvine kuvineen ja selostuksineen innoitti kokeilemaan päivällistä kirjan reseptien mukaan. Kirjasta valikoin helpon näköiset, toisiinsa sopivat reseptit päivälliseksi.

Menu

Lohitournedos, linssimuhennos ja yrtti-creme fraiche

Ulkofilepihvi, kasvislisäkkeet ja piparjuuriemulsio

Valkosuklaamousse, sitruunabiscotti, vadelmapirtelö

Lohitournedos, linssimuhennos ja yrtti-creme fraiche

Annokseen kuuluisi myös palanen paistettua ankanmaksaa pihvin päälle, mutta jätimme sen tällä kertaa pois. Sitäkin vaihtoehtoa kannattaa kokeilla.

Lohitournedos

1 lohifilee, noin 800 g -1 kg

Posta fileestä ruodot ja nahka. siisti myös vatsarasvat pois Leikkaa filee kahteen osaan pitkittäin ruotorivin kohdalta noin 30 asteen kulmassa selkään päin. Saat kaksi suunnilleen saman kokoista ja muotoista palaa. Pistä palat päällekkäin tuorekelmun päälle siten, että toisen palan pääpuoli on toisen palan pyrstöpuolen päällä. Näin saat tasapaksun kalan. Kääri kala tiukasti tuorekelmuun sylinterin muotoon. Pyöritä myös päät kiinni ilmatiiviisti.
Pistä paketti viileään lepäämään vähintään 12 tunniksi

Leikkaa kelmupäällisestä lohirullasta noin 4 cm paksuja paloja. Mausta suolalla ja pippurilla molemmilta puolilta.

Linssimuhennos

100 g linssejä
40 g punasipulia, pilkottuna pieneksi
1,5 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi, murskattuna
20 g säilöttyä inkivääriä, pilkottuna pieneksi
1,5 rkl soijaa
1rkl ketsuppia
2 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl oliiviöljyä
1 tl korianteria, silputtuna
ripaus jauhettua kuminaa

Liota linssejä yön yli vedessä tai linssipaketin ohjeen mukaan.
Keitä linssejä suolavedessä 30 minuuttia, kunnes linssit ova pehmeitä.
Valuta vesi ja anna linssien jäähtyä.
Kuumenna paistinpannu ja paahda kuminaa pannulla.
Lisää sipuli, valkosipuli ja viinietikka. Keitä keskilämmöllä 10 minuuttia.
Lisäää loput aineksista sekä linssit paistinpannulle. Sekoita huolellisesti.

Viikuna-omenachutney

1 hapan omena kuutioituna
20 g sipulia kuutioituna
50 g kuvattuja viikunoita kuutioituna
1,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl sinappia
50 g rusinoita (sulttaanirusinoita)
1 valkosipulinkynsi
2 tl sokeria
ripaus cayennepippuria

Yhdistä kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, ja anna sen jälkeen hautua miedossa lämmössä kaksi tuntia. Lisää hieman vettä sitä mukaa, kun keitos meinaa kuivua.

Yrtti-Creme Fraiche

1 dl Creme Fraichea
1 rkl silputtua ruohosipulia
1 rkl silputtua persiljaa
limemehua
suolaa ja pippuria

Sekoita kaikki ainekset. Mikäli ranskankerma on kovin jäykkää, ohenna sitä limemehulla ja/tai kermalla.

Tarjollelaitto

Liu´uta lohen päällä olevaa kelmua kasaan hieman, siten että voit paistaa sen. Paista öljyssä keskilämmöllä. Käännä. Paista lohi siten, että keskelle jää vaaleampi raita. Poista kelmu leikkaamalla se poikki.

Kasaa lautasen keskelle linssimuhennosta. Asettele lohi keskelle. Pyöräytä lohen ympärille hieman Yrtti-Creme Fraichea kastikkeeksi ja pieni lusikallinen Viikuna-omenachutneyta. Nauti.

Ulkofilepihvi, kasvislisäkkeet ja sipulijäätelö

Sipulijäätelön ja helmisipulit voi tehdä jo hyvissä ajoin valmiiksi. Sipulijäätelö on kuitenkin mielestäni parhaimmillaan juuri jäätelökoneesta otettuna. Jäätelömassa kuitenkin säilyy hyvin pakkasessa.

 Ulkofilepihvi

Ulkofilepihvi tehtiin sous vide -menetelmällä samalla tavalla kuin bloggaukksessa "sous vide -kokeilua". Bloggauksessa on tarkempi kuvaus sous vide -menetelmästä. Lyhyesti kerottuna pihvit tehtiin seuraavasti:

Pakkaa pihvit sekä loraus öljyä ilmatiiviisti pussiin, joko vakumoimalla tai minigrip-pussilla.
Lämmitä iso kattilallinen vettä 57 asteeseen. Lämmitä myös uuni. Pistä pussissa olevat pihvit kattilaan, ja seuraa lämpötilaa. Se yleensä laskee heti pihvien lisäämisen jälkeen. Lisää esim kuumaa vettä sen verran, että lämpö asetuu takaisin 57 asteeseen. Pistä kattila uuniin ja pidä lämpötila 57 asteessa kaksi tuntia.

Poista pussit vedestä, ja avaa pussit. Kuivaa pihvien pinnat talouspaperilla. Paista voissa pihveihin pinta nopeasti. Mausta suolalla ja pippurilla. Kääri alumiinifolioon odottamaan tarjoilua.

Sipulijäätelö

 6 sipulia
1,75 dl kevytmaitoa
1,25 dl kermaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
pippuria myllystä

Siivuta sipulit ja pistä ne kattilaan. Lisää kattilaan hieman vettä. Keitä sipuleita miedolla tulella siten, että vesi juuri ja juuri kiehuu tunnin ajan. Lisää vettä, mikäli kattila alkaa kuivua.

Anna sipulien jäähtyä hetken aikaa. Soseuta sipulit tehosekoittimessa hienoksi pureeksi.

Lämmitä maito ja sekoita sokeri siihen. Älä keitä maitoa. Ota sipulipureeta 350 g ja sekoita se maitoon. Lisää myös muut ainekset ja sekoita. Jäähdytä seos jääkaapissa.

Seoksen jäähdyttyä tee siitä jäätelöä jäätelökoneessa.
Mikäli käytössäsi ei ole jäätelökonetta, pakasta jäätelömassaa pakastimessa 45 minuutia. Ota kulho pois pakastimesta ja vatkaa sähkövatkaimella 10 minuutin ajan. Laita massa takaisin pakastimeen, ja 45 minuutin pakastamisen jälkeen vatkaa uudelleen 10 minuuttia. Jatka näin vielä kerran - pari, jonka jälkeen jäätelön pitäisi olla valmista.

Kasvislisäkkeet

Keitetyt kasvikset
Helmisipulit
Perunapyree

 Keitetyt kasvikset

8 kpl babyporkkanoita
2 pientä purjoa tai 1 iso

Leikkaa purjot noin 5 cm pituisiksi ja puolita ne. Huuhtele purjot.

Keitä porkkanoita kiehuvassa vedessä noin 10 minuuttia, lisää sen jälkeen purjot. Keitä vielä noin 5 min, kunnes vihannekset ovat lähes kypsiä.

Helmisipulit 

8 kpl helmisipuleita (salottisipulit käy)
250 g oliiviöljyä
1 laakerinlehti
1 valkosipulinkynsi viipaloituna
1 timjaminoksa

Pistä kaikki ainekset pieneen kattilaan. Lämmitä varovasti noin 65 asteeseen. Käytä paistilämpömittaria lämpötilan seuraamiseen. Pidä sipulit 65-asteisessa öljyssä noin tunnin ajan. Lopuksi nosta sipulit öljystä ja valuta ne.

 Perunapuree

 250 g perunoita
1,25 dl kermaa
25 g voita
1 timjaminoksa
suolaa ja pippuria

Kuori ja pilko perunat. Pistä perunat kattilaan, ja lisää vettä niin että perunat juuri ja juuri peittyvät. Lisää veteen suolaa ja keitä perunat pehmeiksi. Kaada vesi pois ja anna perunoiden kuivahtaa noin 10 minuuttia.

Lisää kerma ja timjaminoksa toiseen kattilaan ja keitä hiljalleen noin puoleen. Poista timjaminoksa.

Muussaa perunat. Lisää voi ja sekoita. Lisää myös kerma, ja sekoita sopivaksi.

Piparjuuriemulsio

½ dl vettä
½ dl kermaa
200 g voita
½ rkl raastettua piparjuurta

Sekoita vesi, kerma ja piparjuuriraaste kattilassa. Lämmitä, mutta älä anna kiehua. Sekoita voi joukkoon. Varo kuumentamasta liikaa, sillä rasva ja vesi erottuvat, jos liemi kiehahtaa.

Tarjollelaitto

Pistä kasvikset ja helmisipulit piparjuuriemulsioon ja lämmitä varovasti. Varo, ettei emulsio lämpene liikaa.

Asettele kasviksia keoksi keskelle lautasta. Laita kasvisten  viereen lautasen sivulle lusikallinen perunapyreetä ja paina siihen lusikalla kuoppa.

Leikkaa pihvi viistoittain kahtia, ja asettele kasvisten päälle siten, että keikkauspinta jää esille.

Tee sipulijäätelöstä pallo ja aseta se perunapyreeseen tehtyyn kuoppaan.

Tarjoile heti.

Valkosuklaamousse, sitruunabiscotti, vadelmapirtelö

Sitruunabiscotit voi tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen. Tästä reseptistä tulee reilusti enemmän kun on tarpeen, kolmannes ohjeen määrästä riittää tähän annokseen. Biscotit ovat kuitenkin niin hyviä, että niitä syö mielellään vaikkapa iltateen kanssa.

Suklaamoussen hyytyminen vie aikaa noin kolme tuntia. Sen voi tehdä etukäteen, makukin on parhaimmillaan noin 6-8 tuntia valmistamisen jälkeen. Moussea ei kuitenkaan kannata tehdä edellisenä päivänä, sillä vadelmat saattavat alkaa valua.

Sitruunabiscotit

35 g voita
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
3 kananmunaa
2 munankeltuaista
300 g sokeria
1 tl leivinjauhetta
430 g vehnnäjauhoja
130 g pekaanipähkinöitä
130 g manteleita

Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Sulata voi ja lisää sitruunan mehu ja raastettu kori voihin.

Yhdistä munat, keltuaiset ja sokerit, ja vatkaa kevyesti. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita. Pilko pähkinät ja mantelit pieniksi paloiksi ja sekoita taikinaan. Lisää myös voi ja sekoita.

Jaa taikina kolmeen osaan ja muotoile niistä pitkulaisia leipiä. Paista uunissa 40 minuuttia tai kunnes pinta on vaalean ruskea. Poista uunista ja anna jäähtyä.

Leikkaa jäähtynyt limppu ohuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille ja paista vielä 2-3 minuuttia 180 asteessa uunin yläosassa.

Valkosuklaamousse

1,8 dl maitoa
½ vaniljatanko
1,5 liivatelehteä
250 g valkosuklaata
2,5 dl kermaa
300 g tuoreita vadelmia

Kaavi siemenet vaniljatangosta ja pistä ne sekä vaniljatanko kattilaan maidon kanssa. Kuumenna maito koko ajan sekoittaen, mutta älä keitä. Anna seisoa 10 minuuttia, poista vaniljatanko.

Liota liivatelehtiä viileässä vedessä noin 5 minuuttia.

Paloittele suklaa teräskulhoon. Lämmitä maito ja kaada 1,2 dl suklaan päälle. Sekoita hyvin, kunnes suklaa on kokonaan sulanut.

Lisää liivatelehdet jäljelle jääneeseen kuumaan maitoon ja sekoita, kunnes liivatelehdet ovat liuennet.
Sekoita suklaamaito ja liivatemaito keskenään. Anna jäähtyä 5 - 10 minuuttia, mutta ei kuitenkaan siten, että seos alkaa hyytyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti suklaaseoksen kanssa.

Ota noin 7- 10 cm halkaisijaltaan oleva muotti. Täytä muotin pohja vadelmilla. Lusikoi muotti täyteen suklaamassaa, ja tasoita pinta veitsellä muotin reunoja pitkin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.

Vadelmapirtelö

vadelmacoulis

225 g vadelmia
100 g tomusokeria

osa 1

0,5 dl vadelmacoulista

0,5 dl vadelmalikööriä

osa2

2,5 dl vadelmacoulista

2,5 dl rasvatonta maitoa

Valmista ensin vadelmacoulis. Kaada kulhoon sokeri ja vadelmat. sekoita kevyesti. Anna seisoa noin 20 minuuttia, kunnes vadelmat alkavat mehustua.  Kaada marja-sokeri tehosekoittimeen ja aja hienoksi. Paseeraa vielä hienon siivilän läpi.

Yhdistä osan 1 ainekset ja sekoita. Pidä jääkaapissa, kunnes osaa 1 tarvitaan.

Pistä osan 2 vadelmacoulis kattilaan ja keitä jatkuvasti sekoittaen sitä kasaan, kunnes määrä on puolittunut. Jäähdytä. Yhdistä maidon kanssa. Juuri ennen tarjoilua lämmitä vadelmamaito 80 asteeseen ja vatkaa käsivatkaimella maitoa vaahdoksi.

Kaada korkeaan lasiin pohjalle ensin osa 1:ta, sen jälkeen lusikan avulla osa 2:ta. Lusikoi vielä vaahtoa päälle.

Tarjollelaitto

Tee suklaakastikeesta koristelukynällä tai lusikalla pari koristeraitaa lautaselle. Irroita valkosuklaamousse muotista varovasti veitsellä. Aseta mousse lautaselle ja koristele suklaalastuilla sekä mintunlehdellä. Asettele  sen viereen pari biscottia. Tarjoile pirtelön kera.

Bistro Sinne - voisi mennä toistekin

Kesäkaupunki Porvoo on lähes jokavuotinen vierailukohteemme: siellä katseltavaa riittää. Porvoossa on myös runsaasti kulinaarisia nautintoja tarjolla. Kaupungin uusinta tarjontaa edustaa kesän kynnyksellä avattu Bistro Sinne Porvoon Taidetehtaalla. Porvoon taidetehdashan on osittain vanhaan tehdasrakennukseen rakennettu kulttuuri- ja kongressikeskus.

Bistro Sinne on ehtinyt olla avoinna alle kaksi kuukautta, mutta jo siinä ajassa on ehtinyt kerätä runsaasti kehuja. Useilla ruokablogeilla on jo ruokia kehaistu, ja Helsingin Sanomien Nyt-liite kirjoitti ravintolasta ylistävän arvostelun.

Heinäkuisena tiistaipäivänä ravintola on täynnä lounasaikaan. Meille kuitenkin löytyy vapaa pöytä, viimeiset kaksi paikkaa. Tänne on syytä tehdä varaus etukäteen. Vaikka Bistro Sinne sijaitseekin Taidetehtaan uudessa siivessä, on sen sisutuksessa muisteltu vanhan tehdasrakennuksen historiaa: seinät ovat maalaamatonta betonielementtiä ja vaneria on käytetty tehdasmaisen tilan sisustuksessa. Seinustalla istuimien virkaa tekee vanerinen penkki, joka on päällystetty karkealla kokolattiamatolla.

Tehdasmaista sisustusta Bistro Sinne


Sinne mainostaa ruokiensa perustuvan suomalaisuuteen ja laadukkaisiin lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin. Kuulostaa aika muodikkaalta tältä osin. Lähiruoka tuntuu täällä ainakin tietyssä mielessä toteutuvan varsin konkreettisesti, sillä ravintolasalissa on näkyvillä kokonainen seinämä viherkasveja. Samoin pöydässä on yrttiruukku kukkien sijaan.

Lounaslistalla oli tarjolla Menu Borgå, kolmen ruokalajin ateria, jossa alku- ja pääruoalle oli kaksi eri vaihtoehtoa. Menun ruokia sai ostaa myös erikseenkin. Ruokiin kuului myös Sinnen omaa leipää sekä tarjolla oli itsepalvelupöydässä vihersalaattia. Pöytään tuodussa leipäkorissa oli tarjolla sekä maalais- että saaristolaisleipää. Varsinkin maalaisleipä oli erityisen maukasta. Rapean kova kuori viimeisteli nautinnon. Vihersalaatti oli todella viher-, sisältäen paria eri salaatinlehteä. Sen seuraksi oli varsin mainiota Sinnen vinegretteä.

Vaikka ravintola olikin täynnä, alkuruoat tulivat varsin nopeasti. Minulle tuli Graavattua lohta, akvaviitti-sinappikastiketta ja jääparsaa. Seuralaiseni otti  Kurkku-minttukeittoa ja rapeaa kinkkua.
Kylmä keitto oli varsin raikasta ja maukasta. Minttu maistui juuri sopivasti antaen raikkaan vivahteen keitolle.

Kurkku-minttukeittoa ja rapeaa kinkkua

Graavilohen kastike, akvaviitti-sinappikastike sopi erinomaisesti kalan kanssa. Kasviksia oli myös sopivasti, maku sopi kokonaisuuteen oikein hyvin.

Graavattua lohta, akvaviitti-sinappikastiketta ja jääparsaa

Pääruokaa jouduimmekin odottelemaan tovin. Tässä vaiheessa alkoi myös ravintola tyhjenemään, kello 14 mennessä näyttää olevan lounasruuhka ohi. Pääruokammekin saapuivat ihan kohtuullisen odottelun jälkeen.

Paistettua siikaa, varhaisperunoita ja kantarelleja

Seuralaisen siika-annos oli loistava: siika oli paistettu kuten itsekin sen tekisin, eli toiselta puolelta pinta rapeaksi. Uudet perunat olivat käyneet kevyesti öljyssä ja saaneet persiljaa mausteekseen. Kertakaikkiaan maistuvaa.



Glaseerattua luomukaritsan potkaa ja tilli-velouté

Karitsan potka oli mureaa, se hajosi haarukalla pieneksi. Liha oli myös maistuvaa, ja sipulilla maustettu perunamuusi sopi kokonaisuuteen hyvin.

Marinoituja mansikoita, mantelikakkua ja sitruunakreemiä

Jälkiruokana tarjoiltu Marinoituja mansikoita, mantelikakkua ja sitruunakreemiä oli varsin tasapainoinen annos. Sopivasti makea, ei liikaa. Tuoreiden marjojen luontaista makeutta marinointi korosti. Kyllä maistui tämäkin.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli maukasta, ja hintansa väärti. Ruokalistassa valinnanvara on hieman niukka. Lounaalla se menettelee, mutta esimerkiksi päivällismenussa lihan ystäville valinnanvaraa on varsin vähän. Ravintolan sisustus on omalla tavallaan tyylikäs, mikäli pitää niukkuudesta. Kovin viihtyisäksi en kuitenkaan kehuisi.

Taste of Helsinki - pääosassa jonottaminen

Helsingissä järjestettiin 14. - 17.6. maailmalla suosiota saanut Taste - ruokafestivaali. Nelipäiväiseen tapahtumaan oli kasattu joukko Helsinkiläisiä laaturavintoloita, viinin tuojia sekä jokunen muu näytteilleasettaja. Ravintoloiden ruokiin ja viineihin pääsi tutustumaan maisteluannosten kautta.
Alueella oli myös ohjelmallista tarjontaa, muun muassa kokkausnäytöksiä, juomien tasting-tilaisuuksia sekä elävää musiikkia.

Tapahtuma-alueelle on sisäänpääsymaksu, joka kuulostaa aika korkealta: portilta ostettuna lippu maksoi 25€, ennakkon ostettuna se oli hieman halvempi. Metro-lehdestä löytyneellä kupongilla lipun hinta portilta ostettuna laski sentään kympillä. Lisäksi pitää itselleen lunastaa rahaa, eli markkoja, joilla maksaminen alueella tapahtuu. Tämän lisäksi seitsemän markan (yksi markka maksaa euron) maksulla sai lunastaa itselleen viinilasin. Lasista saa palautettaessa takaisin viisi euroa. Ihan kaikki ei alueella kuitenkaan olut maksullista, eri tuottajilla oli myös ilmaisia maistiasia, joista jääi hyvin mieleen muun muassa Tammisen lihan konjakkigraavattu härkä sekä Kolatun vuohijuustolan juustot

Jonotusta, onneksi sään suosiessa

 Idea kuulostaa hyvältä, ja tapahtuma oli järjestetty keskeisellä paikalla, Kansalaistorin puistossa musiikitalon takana. Herkuttelun ja hyvien kulinaristisen nautinnon ystävänä oli tähän ilman muuta tutustuttava. Ajankohdaksi valitsimme torstai-illan, oletuksella, että silloin on rauhallisempaa kuin viikonlopuna. Siitä sitten alkoikin jonottamnen. Ensin jonotimme lippuja, seuraavaksi jonotimme alueelle sisään. Tämän jälkeen jonotimme rahanvaihtopisteeseen ja sitten jonotimme laseja. Sen jälkeen pääsikin vihdoin jonottamaan ruokia. Juomapuolta alueella oli tarjolla riittävästi, jonoja ei juurikaan ollut. Ravintoloihin jonoja syntyi, tosin vaihtelevasti. Ei liene yllätys, että Demo piti hallussaan mittavinta jonoa lähes koko ajan. Ikävin puoli tietysti oli, että suosituimmat annokset pääsivät loppumaan kesken kaiken.

Sami Tallbeg kokkaa merikaalia

 Esiintymislavalla pidettiin kokkausnäytöksiä tasatunnein. Vaikka aihe ei aina olisi niin kiinnostanutkaan, jäi aina jotain pikku vinkkejä mieleen. Ja saihan ainakin istuskella hetken, sillä ravintola-alueella istumapaikkoja oli varsin vähän. Enin osa annoksista tuli nautittua seisaaltaan.

Annokset tarjoiltiin kertakäyttölautailta, jotaka olivat kuitenkin tehtäväänsä varsin hyvin sopivia: tukevia eivätkä ainakaan näistä annksista vettyneet. Muovilusikkaa voisi kyllä kirota: sen huono muotoilu sekä terävät reunat saivat supielet pienille haavoille. Ensi vuonna otan kyllä oman lusikan mukaan.

Tapahtuman sivuilta löytyy tietoa tapahtumasta ihan mukavasti. Ainakin ruokalistaan kannattaa tutustua etukäten. Ruokalista kyllä löytyy myös paikan päällä jaettavasta ohjelmastakin, stä tulikin tarkkailtua ahkerasti mietiskellessä, mihin jonoon kannattaisi milloinkin liittyä. Kyseisillä sivuilla oleva tapahtuma-alueen kartta ei pidä paikkaansa, ja muitakin epätarkkuuksia löytyi, mutta ruokafestarin tunnelmaa eivät pikkuseikat haittaa.


Tässä vielä hieman kuvamaistiaisia:

Ravintola Farangin herkkuja:
rapeaa possua, palmusokerikaramellia, riisiviinietikkaa sekä vihersimpukoita, punaista "nahm im" kastiketta

 

Varsin jonotettu annos:
Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, grillattua valkosipulileipää, ravintola Bistro O mat

 

Kylmä Savusärkikeitto ja kurkkutartar, ravintola Juuri 

 

Vasikan poskea ja kateenkorvaragout, kylmäsavulohta ja tryffeliperunapyreetä, ravintola Demo 



Hevosen filetä, raparperia ja nokkosvoita, ravintola C



Poron file, punajuurta ja kasviksia, ravintola Aito



Luomukaritsaa, varhausperunaa ja jääyrttiä, ravintola Smör. Frittikuoren lata löytyi erittäin mureaa karitsanlihaa

 

Grillattua luomuhärän kylkeä ja coleslaw-salaattia, Ravintola Bistro O Mat

Mustaherukkateellä maustettua maitosuklaamoussea ja raparperia, ravintola Demo

Fraise mansikoita Marengin kera, ravintola Bistro O Mat. Marenki yllätti pehmeydellään

 

Ravintola C:n kyytönmaitorahkaa marja-aronian kera. Tässä kyytömaidon kermainen maku pääsee oikeuksiinsa

Villiä, outoa - Kämp Signe

 Wild, Weird And Wonderful, mainostaa Kämp Signé. Sloganin takaa löytyy ajatus luonnosta kerättyjen tuotteiden käytöstä, että kokin kuuluu olla myös luonnossa. Kämp Signén keittiömestari Sami Tallberg osallistuu itse raaka-aineiden hankintaan keräilemällä yrttejä ja kasveja, metsästämällä, sienestämällä, ravustamalla ja kalastamalla.Villiyrttien käytön lisäksi ruokalista perustuu lähituottajien luomuraaka-aineisiin ja niiden luonnollisiin makuihin.

Jo Kämp Signén sijainti Suomen maineikkaammassa hotellissa asettaa odotukset korkealle. Keittiömestari Sami Tallberg on myös ehtinyt kerätä mainetta omaperäisenä huippukokkina. Ravintola onkin saanut paljon kehuja, myös joitain moitteita. Vuoden 2012 Michelin-opas on Kämp Signén huomioinut kolmen ateriainparin arvoisella maininnalla. Kun jälleen sattui eten sopiva diili, pitihän Kämp Signé käydä kokeilemassa.

Perjantai-iltana ravintolassa on hyvin asiakkaita, mutta joitain paikkoja näyttäisi löytyvän vielä. Tunnelma ravintolassa on sopivan rauhallinen, mutta ei välttämättä nin arvokas, kuin puitteista voisi odottaa. Taustalla soiva musiikki tuo paremminkin mieleen ruotsinlaivan kuin arvokkaan ravintolaympäristön.

Meidän diiliimme kuuluu yllätysmenu, jonka haluamme myös yllätyksenä pysyvän. Tämä tietysti vaikeutti viinivalintoja, josta tosin olisi selvinnyt helpommalla, kun olisi ottanut valmiin, kyseiseen menuun suunitelun suositusviinipaketin. Tarjoilija kyllä opasti, minkälaista viiniä ruokien kera kannattaisi nauttia.

Ennen varsinaisia ruokia saimme nautittavaksemme pienen annoksen hapatettuja kasviksia. Mukavanmieto, pehmeä maku ja kiva aloitus. Tätä voisi nauttia toistekin

Ilmakuivattua kinkkua, mukulaselleriä ja villipähkinää. Ihan mukava aloitus, ja maut olivat tasapainossa tässä annoksessa. Marinoitu selleri oli ihan mukava yllätys tässä annoksessa.

Silakkaa, ruusua ja punajuurta. Silakka oli suutarinlohi-tyyppinen, mausteliemessä kypsynyt. Kala oli varsin maukas. Maustelimi selkeästi on ollut mausteinen, kalan liha oli myös maustelimen vaikutuksesta värjäänynyt punervaksi. Seurueen naisväen makuun kala ei kuitenkaan ollut, jäihän siis meille miehille enemmän :)

Maa-artisokkaa, koivunmahlaa ja kaviaaria. Nykyään on varsin usein tyylinä, että soppa annostellaan vasta pöydässä lautaselle, jossa lisukkeet ovat valmiina. Niin oli nytkin, saimme eteen kulhot sammenmädin ja maa-artisokkalastujen kera, ja keittiömestari tuli itse kaatamaan maa-artisokkakeiton lautasellemme. Sami Tallberg itse muutenkin viihtyi hyvin myös ravintolasalin puolella, tarjoillen meidänkin seurueellemme paritkin näistä annoksista. Samalla hän hieman esitteli villiyrtti-filosofiaansa ruokien suhteen.

Karitsaa, porkkanaa ja mesijuurta. Haudutettu karitsanpotka on aina hyvää, ilman muuta. Mesijuuri (eli Kallioimarre) tuo varsin lakritsaisen vivahteen, joka oli varsin yllättävä makuyhdistelmä.

Väinönputkivanukas ja Tertin kartanon hunajaa. Yksi seurueestamme valitsi tämän jälkiruoakseen. Väinönpuhtkivanukkaan maku oli jälkruoaksi aika erikoinen, ehkä aika kuvaavaa oli "yskälääkkeen makuinen".

Suklaa-hasselpähkinäkakkua ja mesiangervojäätelöä. Lisäkkeenä oli vielä mehiläiden keräämää siitepölyä. Jälkiruokana tämä ei ollut kovin makea. Kakku ei säväyttänyt, maku ei ollut kovin suklainen, vaan jopa hieman tunkkainen. Mesiangervojäätelö oli ihan hauska kokemus, makuhan oli ihan omanlaisensa.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli maukasta, selkeitä makuja sekä hyviä rakenteita. Jälkiruoat tosin tarjosivat pienen pettymyksen. Annosten ulkonäköön oli panostettu, ja se tuo ilman muuta hyvän vaikutuksen. Jokaisessa meille tarjoillussa annoksessa oli mukana villiyrttejä. Tämä alkoi aterian mittaan tuntuvan jo hieman turhalta, ja jäi miettimään, oliko tällä aina varsinaista lisäarvoa annokseen. Joissain tapauksissa olisi jo toivonut, että niitä villiyrttejä ei ihan kaikkialla tarvitsisi olla.
Ruoka on kuitenkin varsin yksinkertaista, voisko sanoa jopa kotiruokamaista. Jos kotona haluaa päästä vastaaviin nautintoihin, onnistuu se helposti Sami Tallbergin Villiyrtti-keittokirjan kera. Samoja reseptejä on myös löytynyt useammastakin lehdestä, joten kokeilemaan vaan.

Lyon - pieni pala Ranskaa

Ravintola Lyonin sijainti aivan vastapäätä kansallisoopperaa houkuteli tutustumaan paikkaan oopperakäynnin yhteydessä.Mikä olisikaan sen mukavampaa, kuin sielunravintoa maistuvan aterian jälkeen.

Ovella meitä "tervehti" Michelin-suositus, Michelin-opas on Ravintola Lyonia huomioinut yhden aterinparin maininnalla.
Meidät otettiin kohteliaasti tervehtien vastaan, mutta opastus vaatesäilytykseen sekä pöytään tapahtui ainoastaan viittelöimällä tiskin takaa. Oikea pöytä kuitenkin löytyi.
Tämän jälkeen palvelu kyllä pelasikin nopeasti ja ystävällisesti, ihan pöytään asti. Myöskin pelkomme siitä, että meille tulisi kiire oopperaan, oli turha, Ruokailuun ei menut aikaa kuin vähän yli tunti.

Ravintola Lyon on varsin pieni ja kodikas paikka. Sisustuksessa on sopivasti hipaus ranskalaista tunnelmaa, toteutettuna tyylikkään yksinkertaisesti. Hillitty taustamusiikki, ranskalaistyyppistä chansonia, piti tunnelman hyvin yllä. Jossain vaiheessa taustamusiikki vaihtui pan-huilun luritukseen, mutta onneksi joku huomasi vaihtaa musiikin taikaisin chansoneihin.

Ravintolan viinilista on varsin kattava, valikoimaa löytyy, luonnollisesti ranskalaisista juomista. Listan juomien lisäksi viinikellarista löytyy runsaasti valikoimaa. Me päätimme selvitä valinnasta helpolla, ja pyysimme suositusjuomat meidän menullemme. Kyseiset annokset sai myös puolikkaina, mikä oli hyvä vaihtoehto ottaen huomioon vielä illalla edessämme oleva oopperaesitys.

Alkuruokana meille tarjoiltiin Créme ninon, eli samppanjalla maustettua hernesosekeittoa, linturilletteä sekä verjus-kermaa. Keitto oli varsin täyteläinen ja kermainen. Itse teen vastaavan keiton vähemmällä keittämisellä, jotta keiton väri jää kirkkaamman vihreäksi. Linturillette oli varsin hyvä lisä keitolle.

Pääruokana nautimme paahdettua ankanrintaa, Toulosen makkaraa ja tummaa korinttikastiketta. Ankka oli mehevää (väri oli nätimpi rosé kin mitä kuva antaa ymmärtää). Makkara oli  hieman valju, enkä täysin ymmärtänyt, mitä lisäarvoa se annokseen toi. Lisäkkeet sekä kastike tukivat hyvin lihan makua

Jälkiruokana oli suklaamoussea ja mandariinisorbettia.Jälkiruoka oli varsin hyvä päätös tälle aterialle. Suklaamousse oli mukavan kevyt, ja raikas mandarinisorbetti sopi siihen hyvin. Marjakastike toi vielä makeutta kevyiden moussen ja mandariinisorbetin lisäksi.

Kaiken kaikkiaan ravintola Lyon on mukavan tunnelmallinen paikka, ja ruoka on ihan hyvää. Erinomaiseksi en ruokaa kuitenkaan sanoisi.Hinnaltan paikka kuitenkin varsin kohtuullinen, joten paikka oli ihan sopiva illan aloitus muille riennoille.