Bistro Sinne - voisi mennä toistekin

Kesäkaupunki Porvoo on lähes jokavuotinen vierailukohteemme: siellä katseltavaa riittää. Porvoossa on myös runsaasti kulinaarisia nautintoja tarjolla. Kaupungin uusinta tarjontaa edustaa kesän kynnyksellä avattu Bistro Sinne Porvoon Taidetehtaalla. Porvoon taidetehdashan on osittain vanhaan tehdasrakennukseen rakennettu kulttuuri- ja kongressikeskus.

Bistro Sinne on ehtinyt olla avoinna alle kaksi kuukautta, mutta jo siinä ajassa on ehtinyt kerätä runsaasti kehuja. Useilla ruokablogeilla on jo ruokia kehaistu, ja Helsingin Sanomien Nyt-liite kirjoitti ravintolasta ylistävän arvostelun.

Heinäkuisena tiistaipäivänä ravintola on täynnä lounasaikaan. Meille kuitenkin löytyy vapaa pöytä, viimeiset kaksi paikkaa. Tänne on syytä tehdä varaus etukäteen. Vaikka Bistro Sinne sijaitseekin Taidetehtaan uudessa siivessä, on sen sisutuksessa muisteltu vanhan tehdasrakennuksen historiaa: seinät ovat maalaamatonta betonielementtiä ja vaneria on käytetty tehdasmaisen tilan sisustuksessa. Seinustalla istuimien virkaa tekee vanerinen penkki, joka on päällystetty karkealla kokolattiamatolla.

Tehdasmaista sisustusta Bistro Sinne


Sinne mainostaa ruokiensa perustuvan suomalaisuuteen ja laadukkaisiin lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin. Kuulostaa aika muodikkaalta tältä osin. Lähiruoka tuntuu täällä ainakin tietyssä mielessä toteutuvan varsin konkreettisesti, sillä ravintolasalissa on näkyvillä kokonainen seinämä viherkasveja. Samoin pöydässä on yrttiruukku kukkien sijaan.

Lounaslistalla oli tarjolla Menu Borgå, kolmen ruokalajin ateria, jossa alku- ja pääruoalle oli kaksi eri vaihtoehtoa. Menun ruokia sai ostaa myös erikseenkin. Ruokiin kuului myös Sinnen omaa leipää sekä tarjolla oli itsepalvelupöydässä vihersalaattia. Pöytään tuodussa leipäkorissa oli tarjolla sekä maalais- että saaristolaisleipää. Varsinkin maalaisleipä oli erityisen maukasta. Rapean kova kuori viimeisteli nautinnon. Vihersalaatti oli todella viher-, sisältäen paria eri salaatinlehteä. Sen seuraksi oli varsin mainiota Sinnen vinegretteä.

Vaikka ravintola olikin täynnä, alkuruoat tulivat varsin nopeasti. Minulle tuli Graavattua lohta, akvaviitti-sinappikastiketta ja jääparsaa. Seuralaiseni otti  Kurkku-minttukeittoa ja rapeaa kinkkua.
Kylmä keitto oli varsin raikasta ja maukasta. Minttu maistui juuri sopivasti antaen raikkaan vivahteen keitolle.

Kurkku-minttukeittoa ja rapeaa kinkkua

Graavilohen kastike, akvaviitti-sinappikastike sopi erinomaisesti kalan kanssa. Kasviksia oli myös sopivasti, maku sopi kokonaisuuteen oikein hyvin.

Graavattua lohta, akvaviitti-sinappikastiketta ja jääparsaa

Pääruokaa jouduimmekin odottelemaan tovin. Tässä vaiheessa alkoi myös ravintola tyhjenemään, kello 14 mennessä näyttää olevan lounasruuhka ohi. Pääruokammekin saapuivat ihan kohtuullisen odottelun jälkeen.

Paistettua siikaa, varhaisperunoita ja kantarelleja

Seuralaisen siika-annos oli loistava: siika oli paistettu kuten itsekin sen tekisin, eli toiselta puolelta pinta rapeaksi. Uudet perunat olivat käyneet kevyesti öljyssä ja saaneet persiljaa mausteekseen. Kertakaikkiaan maistuvaa.



Glaseerattua luomukaritsan potkaa ja tilli-velouté

Karitsan potka oli mureaa, se hajosi haarukalla pieneksi. Liha oli myös maistuvaa, ja sipulilla maustettu perunamuusi sopi kokonaisuuteen hyvin.

Marinoituja mansikoita, mantelikakkua ja sitruunakreemiä

Jälkiruokana tarjoiltu Marinoituja mansikoita, mantelikakkua ja sitruunakreemiä oli varsin tasapainoinen annos. Sopivasti makea, ei liikaa. Tuoreiden marjojen luontaista makeutta marinointi korosti. Kyllä maistui tämäkin.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli maukasta, ja hintansa väärti. Ruokalistassa valinnanvara on hieman niukka. Lounaalla se menettelee, mutta esimerkiksi päivällismenussa lihan ystäville valinnanvaraa on varsin vähän. Ravintolan sisustus on omalla tavallaan tyylikäs, mikäli pitää niukkuudesta. Kovin viihtyisäksi en kuitenkaan kehuisi.