Villiä, outoa - Kämp Signe

 Wild, Weird And Wonderful, mainostaa Kämp Signé. Sloganin takaa löytyy ajatus luonnosta kerättyjen tuotteiden käytöstä, että kokin kuuluu olla myös luonnossa. Kämp Signén keittiömestari Sami Tallberg osallistuu itse raaka-aineiden hankintaan keräilemällä yrttejä ja kasveja, metsästämällä, sienestämällä, ravustamalla ja kalastamalla.Villiyrttien käytön lisäksi ruokalista perustuu lähituottajien luomuraaka-aineisiin ja niiden luonnollisiin makuihin.

Jo Kämp Signén sijainti Suomen maineikkaammassa hotellissa asettaa odotukset korkealle. Keittiömestari Sami Tallberg on myös ehtinyt kerätä mainetta omaperäisenä huippukokkina. Ravintola onkin saanut paljon kehuja, myös joitain moitteita. Vuoden 2012 Michelin-opas on Kämp Signén huomioinut kolmen ateriainparin arvoisella maininnalla. Kun jälleen sattui eten sopiva diili, pitihän Kämp Signé käydä kokeilemassa.

Perjantai-iltana ravintolassa on hyvin asiakkaita, mutta joitain paikkoja näyttäisi löytyvän vielä. Tunnelma ravintolassa on sopivan rauhallinen, mutta ei välttämättä nin arvokas, kuin puitteista voisi odottaa. Taustalla soiva musiikki tuo paremminkin mieleen ruotsinlaivan kuin arvokkaan ravintolaympäristön.

Meidän diiliimme kuuluu yllätysmenu, jonka haluamme myös yllätyksenä pysyvän. Tämä tietysti vaikeutti viinivalintoja, josta tosin olisi selvinnyt helpommalla, kun olisi ottanut valmiin, kyseiseen menuun suunitelun suositusviinipaketin. Tarjoilija kyllä opasti, minkälaista viiniä ruokien kera kannattaisi nauttia.

Ennen varsinaisia ruokia saimme nautittavaksemme pienen annoksen hapatettuja kasviksia. Mukavanmieto, pehmeä maku ja kiva aloitus. Tätä voisi nauttia toistekin

Ilmakuivattua kinkkua, mukulaselleriä ja villipähkinää. Ihan mukava aloitus, ja maut olivat tasapainossa tässä annoksessa. Marinoitu selleri oli ihan mukava yllätys tässä annoksessa.

Silakkaa, ruusua ja punajuurta. Silakka oli suutarinlohi-tyyppinen, mausteliemessä kypsynyt. Kala oli varsin maukas. Maustelimi selkeästi on ollut mausteinen, kalan liha oli myös maustelimen vaikutuksesta värjäänynyt punervaksi. Seurueen naisväen makuun kala ei kuitenkaan ollut, jäihän siis meille miehille enemmän :)

Maa-artisokkaa, koivunmahlaa ja kaviaaria. Nykyään on varsin usein tyylinä, että soppa annostellaan vasta pöydässä lautaselle, jossa lisukkeet ovat valmiina. Niin oli nytkin, saimme eteen kulhot sammenmädin ja maa-artisokkalastujen kera, ja keittiömestari tuli itse kaatamaan maa-artisokkakeiton lautasellemme. Sami Tallberg itse muutenkin viihtyi hyvin myös ravintolasalin puolella, tarjoillen meidänkin seurueellemme paritkin näistä annoksista. Samalla hän hieman esitteli villiyrtti-filosofiaansa ruokien suhteen.

Karitsaa, porkkanaa ja mesijuurta. Haudutettu karitsanpotka on aina hyvää, ilman muuta. Mesijuuri (eli Kallioimarre) tuo varsin lakritsaisen vivahteen, joka oli varsin yllättävä makuyhdistelmä.

Väinönputkivanukas ja Tertin kartanon hunajaa. Yksi seurueestamme valitsi tämän jälkiruoakseen. Väinönpuhtkivanukkaan maku oli jälkruoaksi aika erikoinen, ehkä aika kuvaavaa oli "yskälääkkeen makuinen".

Suklaa-hasselpähkinäkakkua ja mesiangervojäätelöä. Lisäkkeenä oli vielä mehiläiden keräämää siitepölyä. Jälkiruokana tämä ei ollut kovin makea. Kakku ei säväyttänyt, maku ei ollut kovin suklainen, vaan jopa hieman tunkkainen. Mesiangervojäätelö oli ihan hauska kokemus, makuhan oli ihan omanlaisensa.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli maukasta, selkeitä makuja sekä hyviä rakenteita. Jälkiruoat tosin tarjosivat pienen pettymyksen. Annosten ulkonäköön oli panostettu, ja se tuo ilman muuta hyvän vaikutuksen. Jokaisessa meille tarjoillussa annoksessa oli mukana villiyrttejä. Tämä alkoi aterian mittaan tuntuvan jo hieman turhalta, ja jäi miettimään, oliko tällä aina varsinaista lisäarvoa annokseen. Joissain tapauksissa olisi jo toivonut, että niitä villiyrttejä ei ihan kaikkialla tarvitsisi olla.
Ruoka on kuitenkin varsin yksinkertaista, voisko sanoa jopa kotiruokamaista. Jos kotona haluaa päästä vastaaviin nautintoihin, onnistuu se helposti Sami Tallbergin Villiyrtti-keittokirjan kera. Samoja reseptejä on myös löytynyt useammastakin lehdestä, joten kokeilemaan vaan.