Aistin tarkkuudella - Ravintola Olo

Heti ensimmäiseksi pieni varoituksen sana: jos sinun mielestäsi on gourmetia tehdä lihapullia kymmenellä eri tavalla, Olo ei ehkä ole sinun ravintolasi. Mikäli taas olet kiinnostunut pohjoismaisesta, laadukkaista raaka-aineista nykyaikaisin menetelmin tehdystä ruoasta, kannattaa tutustua Oloon.

Ravintola Olo on saanut runsaati kehuja: Yksi Michelin- tähti sillä on ollut jo muutaman vuoden. Viime vuoden lopulla Olo nousi sijalle yksi Suomen 50 parasta ravintolaa -listalla. Myös The Observer-lehti huomasi Ravintola Olon jo vuonna 2009 todeten sen olevan paras paikka nauttia pohjoismaista ruokaa. Paljon muutakin suitsutusta ravintola on saanut osakseen, siis odotukset ovat korkealla. Omia odotuksiani on myös lisännyt yksi lempikeittokirjoistani: Olo-aistin tarkkuudella. Kirjan huimat annoskuvat ja häkellyttävät reseptit ovat ihastuttaneet minua monta kertaa.

Maaliskuisena lauantai-iltana Ravintola on lähes täynnä. Pieni ravintolasali on hillityn tyylikäs, sisustukseltaan hyvin pohjoismainen. Olon tunnuksia on käytetty sopivasti piristämään salin ilmettä. Hillityn yksinkertainen sali ja kattaus ei kuitenkaan tee tunnelmasta jäykkää: salin äänimaailmaa hallitsee pöydistä kuuluva iloinen puheensorina, joka onneksi myös lähes kokonaan peittää välimeren suntaan viittaavan taustamusiikin.

Henkilökunta ottaa meidät hyvin ystävällisesti vastaan heti ovella, ja tunnemme itsemme tervetulleeksi. Jäyhänä "pohojaalaasena" en tosin ole näin kohteliaaseen vastaanottoon tottunut, sillä "ihanaa"-huokaisu ojennettua takkini tuntuu jo hieman liioittelulta. Kohtelias palvelu jatkuu myös päästyämme pöytään, ja meille ollaan tuota pikaa suosittelemassa alkuun hieman juotavaa. Otamme lasilliset cavaa, joka osoittautuu varsin maistuvaksi. Sitä hörppiessä tutustumme ruokalistaan, joka onkin kaikkea muuta kuin perinteinen. Rullalta olevalta lapulta löytyy pieni tarina, sekä maininta kahdesta vaihtoehdosta: koko illan kestävä "Matka" tai muutaman tunnin kestävä "Retki". Sisällöstä ja annosmääristä ei tietoja ole, hinnat kylläkin. Hovimestarilta saamme tarkempia tietoja, sisältö pysyy yhä salassa. Meille riittää tällä kertaa "Retki" johon kuluu kuusi ruokalajia.

Juomien suhteen alkaakin ksekustelu, jota on Olon osalta muuallakin käyty: ruokiin on valmis juomapaketti, mutta sitä saa vain kokonaisena. Kun haluamme olla aistit terävänä myös menun loppupäässä, on selvä, että siinä on liikaa alkoholia. Saamme kuitenkin pyydettyä erikseen samat viinit puolikkaina lasillisina.

Keittiön tervehdys saapui pöytään isossa telineessä, sisältäen kaikkiaan neljä eri pientä annosta. Hieno aloitus, ja aika kattava lupaus tulevasta.

Varsinaisena alkuruokana villilohta ja tilliä. Tillin makua on tehostettu vielä tillituhkalla. Lohi oli todella maukasta ja tilli sopi hyvin annokseen tässä tarjotussa muodossa. Tillituhkalla oli saatu vielä korostettua tillin makua kastikkeessa.

Selleriä ja emmermannaa. Pehmeä selleripyre tai -vanukas oli peitetty ohuella sellerisiivulla. Varsin yksinkertaisen näköinen annos muuttui vielä ruokaillessa: sisältä purskahti vielä kastike sellerille. Tämä annos oli kertakaikkiaan maukas.Vaikea uskoa, että selleristä saa näin mahtavan makuista.

Alhopakan ankanmaksaa ja omenaa. Periaatteessa simpelin yksinkertaista. Erinomaisen maukasta, ja asettelu herkullinen. Hieman makea valkoviini tämän annoksen kanssa sopi yllättävän hyvin.

Paistettua haukea, haukimakkaraa ja kukkalaalia kolmella tavalla. Kukkakaaleista oli saatu hienoja, aivan erilaisia versioita. Täytyy sanoa, että kahdella raaka-aineella oli saatu varsin erilaisia makuja aikaiseksi. Ja hauki kukkakaalin kanssa - kyllä toimii.

Kateenkorvaa ja sipulia, kastikkeena häränhäntälientä. Kateenkorva oli hyvin tehty ja varsin maistuva. Tämä oli meidän Retkemme ainoa liha, joten raavaana miehenä ja lihan ystävänä jäin vähän kaipaamaan muutakin lihaa.

Suklaata, tyrniä, jukurttia. Jälkiruoka oli varsin taidokkaan näköinen. Maut olivat ihan ok, mutt ei mitenkään häikäisevä. Parasta jälkiruoassa oli juuri se, että se oli sopivan kevyen oloinen ja raikas pitkän päivällisen jälkeen.

Ennen jälkiruokaa oli tullut myös "suunpuhdistajaksi" tilliä ja fenkolia granitena. Se häipyi parempiin suihin, ennen kuin muistin otaa siitä kuvan. Hyvä suunpuhdistaja annos kuitenkin oli.

Lopuksi vielä itsetehdyt lakritsi sekä jäätelöpuikko. Huikea loppu aterialle. Kumpikin oli maukasta. Jäätelö oli varsin makeaa, ja tarjoiltiin mukavan pehmeänä. Lakritsivanukkaassa oli sopivan tujakka lakritsin maku. Tätä olisi voinut ottaa enemmänkin.

Kaiken kaikkiaan nyt ruokaillusta kuudesta ruokalajista (sekä erinäisistä väliruoista) tuli hyvin täyteen.

Ja ne viinit - Menuihin valitut viinit olivat varsin maistuvia ja ruokiin hyvinsopivia. Viinivalinnat tarjosivat muutamia kivoja yllätyksiä. Ruokien maistelun ohessa viinien tiedot eivät valitettavasti jääneet mieleen. 

Ruokajuomaa oli sen verran paljon, että varsin hilpeään kuntoon ruokaillessa pääsi. Siitä huolimatta, että pyysimme annokset puolikkaina. Ruoka oli hyvää, ja erityisesti kasvisruoka (selleri )onnistui yllättämään hyvin positiivisesti.

Palvelu ja tunnelma ravintolassa oli mitä mainioin. Paikka on tyylikäs ja hillitty, samalla sen verran rento, että täällä uskaltaa myös ksekustella pöydässä. Viinit esiteltiin hyvin, ja niistä kerrottin myös mielenkiintoista tietoa. Ruokien osalta odotti ehkä hieman enemmän tarinaa, koska ruokalista jo vähän sellaista lupaili. Aikaa täällä kuluu väkisinkin, ruokalajien välit saattoivat venyä valillä aika pitkiksikin.

Parasta ravintolassa oli varmaankin kokonaisuus. Kaikki osat toimivat hyvin yhteen, ja yleisvaikutelma oli huoliteltu. Tulenko tänne uudelleen? No kyllä. Ensi kerralla varaan aikaa koko illan nauttiakseni pidemmän kaavan mukaan.