Muru on vuoden ravintola

Eilen uutisoitiin, että Suomen Gastronomien Seura on valinnut helsinkiläisen ravintola Murun Vuoden Ravintolaksi 2012. Asiasta uutisoi muun muassa Viini-lehti. Valinta on oivallinen. Reilun vuoden toiminut ravintola on kerännyt kehuja maukkaista ruoistaan ja mutkattomasta tunnelmastaan. Pöytää sinne on ollut vaikea saada, etenkin viikonlopulle jonoa voi olla parikin kuukautta. Pitihän siis paikka kokeilla, ja meillekin pöytä löytyi noin puolentoista kuukauden päähän.

Kun odotettu aika alkoi olla lähellä, sain vielä tekstiviestinä muistutuksen varauksesta. Tuntui ihan siltä että olisi odotettukin vieras. Ravintola on auki vain iltaisin. Meidän varauksemme oli perjantaina heti klo 17, ravintolan auetessa. Tilat ovat aika pienet, jakautuen kahteen osaan. Näkyi, että ravintola on suosittu, paikka täyttyi varsin nopeasti. Tämä ei kuitenkaan hidastanut palvelua, ja palvelu luisti varsin liukkaasti.

Murussa ei ole varsinaista ruokalistaa, vaan tarjoilija kerti meille päivän annokset. Seinällä oli liitutaululla myös muutama vaihtoehto. Me luonnollistesti halusimme tilata päivän menun kaikkineen, se kuulosti varsin herkulliselta. Menusta hieman myöhemmin.

Ruokia odotellessa saimme pöytään maalaisleipää paperipussista tarjoiltuna sekä hieman tapenaden tapaista levitettä. Levite ja leipä oli niin maukasta, että piti oikein ponnistella, että emme ahmi heti kaikkea. Pitihän jättää hyvin tilaa tuleville herkuille.

Alkupalaksi saimme muikunmätiä, neulamuikkuja ja moussea. Annoksen kruunasi vielä palanen leipää ja hieman rucolaa. Pakko kehua, että tämä oli mahtava aloitus. Annoksesta löytyi useita erilaisia makuja, ja maut olivat todellakin makunystyröitä hiveleviä.

Pääruokana meille tuli karitsaa kahdella tavalla. Annoksessa oli yön yli haydutettua karitsan entrecotéta sekä grillattua karetta. Herkulliselta näytti jälleen, vaikka omaan silmään pienenä miinuksena pisti se, että entrecoté oli peitetty kastikkeella. Tästä tuli mieleen vanha sanonta "kokin erehdys peitetään kastikkeella". Kokin erehdys tai ei, maku oli kuitenkin taivaallinen. Liha oli todella mureaa, joka hajosi haarukassa ja suli suussa. Karitsan kare oli luonnollisesti, maukasta kuin mikä.

Väliin napostelimme muutamat palat juustoa. Juuston kruunasi kirsikkahilloke. Pieni lasillinen portviiniä vielä kruunasi tämän ilon. Juustojen nimet eivät jääneet mieleen, mutta muistaakseni toinen oli pitkään kypsytettyä cheddar-juustoa. Aivan oivallista portviinin kanssa.

Jälkiruokana oli raparperipaistos sekä sorbetti. Lisäksi marjoja. Jälleen kerran, tästä annoksesta löytyi pelkkää kehuttavaa. Lisäksi nautimme luonnollisesti lasillisen jälkiruokaviiniä. Late Harvest sopikin tähän aivan loistavasti.


Tästä ravintolakäynnistä jäi hyvä maku monella tapaa. Ruoka oli erinomaisen maittavaa, viinit täydensivät ruokaa oivallisesti. Kaiken kruunasi mutkaton, rento tunnelma ja tuo suomalaisissa ravintoloissa usein vähälle jäävä nopea ja ystävällinen palvelu. Lopuksi on pakko mainita, että Murun sommelier on useana vuonna palkittu suomen parhaaksi sommelieriksi, sekä on edustanut Suomea kansainvälisissä kilpailuissa.